Muistatko lastenlaulun, jossa lauletaan ”Missä on peukalo, missä on peukalo? Täällähän minä, täällähän minä. Mitä sulle kuuluu? Kiitoksia hyvää. Mennään pois. Mennään vaan.” Lauluun liittyy myös leikki, jossa molempien käsien peukalot kohtaavat, nyökyttelevät ja poistuvat sitten selän taakse, kunnes on seuraavan sormen vuoro ja samat kohtaamisrituaalit jatkuvat. Jos peukalo-sanan korvaisi palautteella, laululeikki alkaisi muistuttaa suomalaista työelämää. Palautetta kaivataan, mutta ei sitä oikein saa, sitten kysytään ”mitä kuuluu”, vastaus on aina sama: ”hyvää kuuluu”, ja sitten mennään pois. Jää tyhjä olo.
Aika usein käy niin, että emme huomaa palautetta. Emme huomaa antavamme palautetta emmekä huomaa, että joku sitä meille antaa, sillä emme tule ajatelleeksi, että oikeastaan kaikki vuorovaikutuksemme — myös sanaton — on palautetta toiselle ihmiselle. Miten katsomme toista ihmistä — tai jätämme katsomatta, millä äänensävyllä puhumme, mitä viestimme kehomme asennoilla tai kenelle puhumme, on kaikki palautetta.
Aika usein käy niin, että emme huomaa palautetta. Emme huomaa antavamme palautetta emmekä huomaa, että joku sitä meille antaa, sillä emme tule ajatelleeksi, että oikeastaan kaikki vuorovaikutuksemme — myös sanaton — on palautetta toiselle ihmiselle. Miten katsomme toista ihmistä — tai jätämme katsomatta, millä äänensävyllä puhumme, mitä viestimme kehomme asennoilla tai kenelle puhumme, on kaikki palautetta.
Palaute on tunnepitoinen juttu
Sanakirja.org:ssa englannin kielen sana feedback on suomennettu sanoiksi palaute ja takaisinkytkentä. Erityisesti minua kiehtoo tuo sana takaisinkytkentä. Wikipedian mukaan se liittyy mm. elektroniikkaan, säätötekniikkaan ja kybernetiikkaan. Minusta se liittyy myös mitä suuremmissa määrin ihmisten väliseen kommunikaatioon. Palautteen avulla kytkeydymme takaisin johonkin jo tapahtuneeseen.
Pysähdytään vielä hetkeksi tarkastelemaan palautetta tekniseltä kannalta. Takaisinkytkentä kertoo, miten systeemi toimii. Takaisinkytkennän kautta voimme myös muuttaa systeemin toimintaa haluamaamme suuntaan. Wikipedian mukaan takaisinkytkennällä voidaan joko vahvistaa (positiivinen takaisinkytkentä) tai heikentää (negatiivinen takaisinkytkentä) järjestelmän häiriöitä, eli järjestelmän lähtöä muokkaavia tekijöitä. Näin ilmaistuna takaisinkytkentä eli palaute vaikuttaa varsin harmittomalta, mutta merkitykselliseltä kaverilta missä tahansa systeemissä. Miksi sen antaminen tai vastaanottaminen on välillä sitten niin kovin vaikeaa? Itse uskon, että se mikä tekee palautteen ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa niin vaikuttavaksi, joskus jopa pelottavaksi, on tunne. Tunteet syntyvät arvioiden ja tulkintojen seurauksena, ja vastaavasti arviot ja tulkinnat herättävät lisää tunteita.
Yksi ihmisen perustunteista on häpeä. Ja vaikuttaa siltä, että sekä palautteen antamiseen että vastaanottamiseen, saati pyytämiseen, liittyy kaikkiin jotakin häpeällistä. Palaute riisuu kaikki osapuolet paljaaksi. Jos pyytää palautetta, asettuu toisen ihmisen arvion armoille, ottaa riskin siitä, että saattaa joutua kokemaan negatiivisia tunteita kuten häpeää, itseinhoa tai pelkoa. Kyllä minunkin täytyy myöntää, että joka kerta, kun avaan valmennusteni palautelomakkeen vastauksia, sydän alkaa pamppailla jo ennen kuin olen lukenut yhtäkään vastausta. Mitä jos asiakkaani olikin tyytymätön? Mitä jos en onnistunut tai lunastanut minuun kohdistuneita odotuksia? Turha siinä on selitellä itselleen, ”mitä väliä”. Ja turha sitäkään on selitellä, että lähes poikkeuksettahan palaute on ollut hyvää, usein jopa erinomaista. Aina on se mahdollisuus, että tällä kertaa näin ei ole.
Mutta paljaaksi riisumisessa on myös palautteen voima ja teho. Parhaimmillaan palaute voi olla todella voimaannuttava ja kannustaa ihmisen mitä uskomattomimpiin tekoihin. Kun on ensin riisunut itsensä paljaaksi pyytämällä palautetta ja sitten pyyntöön vastataan kannustavasti, on positiivisten tunteiden ryöppy suuri palautteen saajalla. Muistan itse seuraavan saamani palautteen ihan työurani alkuvaiheilta: ”Mari on jo nyt hyvä, ja hän on kasvamassa erinomaiseksi.” En yhtään muista, kuka palautteen antoi, mutta palautteen antaja ei varmasti osannut kuvitella, että se on jäänyt kannattelemaan minua koko työurani ajalle. Kuten Tommy Hellsten toteaa kirjassaan Saat sen mistä luovut, että meissä kaikissa on jo idullaan se, miksi olemme syntymässä. Positiivisen palautteen voimasta voit auttaa toista ihmistä viemään omaa identiteettiään ja persoonaansa kohti sitä, mikä hänen kuuluukin olla ja missä hänen on hyvä olla.
Palaute linkittyy vahvasti organisaation toimintakulttuuriin
Olen ollut pitkään mukana erään henkilöstöravintolan toiminnan kehittämisessä. Pari vuotta takaperin meillä oli valmennusprosessin teemana palautekulttuurin kehittäminen. Aika pian huomasin, että nämä ravintola-alan ammattilaiset olivat jo lähtökohtaisesti tosi taitavia palautteen antajia, vastaanottajia ja pyytäjiä. Jäin miettimään, miksi näin. Tulin siihen tulokseen, että ravintola-ala on niin nopeatempoinen ja hetkessä elävä, että siinä pärjätäkseen täytyy reagoida nopeasti, ja palaute ja sen hyödyntäminen ovat oikeiden päätöksien tekemiseksi ehdottomia onnistumisen edellytyksiä. Ja huomasin myös sen, että asiakkaani henkilöstö on valppaana huomaamaan ympäristöstä tulevaa palautetta: Asiakkaan hymy on palaute. Samoin kollegan avun tarjoaminen on palaute, kuten myös se, ettei kollega koskaan tarjoa apuaan. Ja jos ruoka on palamassa pohjaan, palautetta pitää antaa välittömästi, ei esimerkiksi vuotuisessa kehityskeskustelussa kahdeksan kuukauden päästä. Taitavia ravintola-alan ammattilaisia seuratessani huomasin, että palautekulttuurin teemassa minä olinkin enemmänkin oppijan kuin valmentajan roolissa. Itselleni mieleen jäivät erityisesti seuraavat asiat:
- Palaute on asenne. Sen avulla saadaan homma toimimaan.
- Jos jokin on menossa pieleen, anna palautetta välittömästi, niin saadaan asiat nopeasti takaisin oikeille raiteilleen.
- Huomaa hyvä ympärilläsi ja sano se ääneen. Näin porukka pysyy hyvällä tuulella ja hyväntuuliset ihmiset onnistuvat työssään varmemmin kuin mutrusuut.
Nostetaan palaute pois piilosta
Mitä sitten voimme tehdä, jotta palaute ei jäisi piiloon? Aletaan reippaasti pyytämään, antamaan ja huomaamaan palautetta. Palautteen pyytämisessä avoimet kysymykset ovat toimivia:
- Mihin olet erityisen tyytyväinen meiltä saamassasi palvelussa?
- Miten voisin olla parhaiten avuksi jatkossa?
- Mikä toiminnassani ilahdutti erityisesti?
- Onko jotakin, mitä voisin tehdä jatkossa toisin?
- Millaisia kehitysehdotuksia sinulla on?
Palautteen huomaamisessa auttaa läsnäolemisen taito. Pysähdy miettimään, mitä toinen ihminen sinulle juuri sanoo, mitä hän tarkoittaa, mitä hän tuntee. Tarkkaile ympäristöäsi kuin noviisi. Ihmettele, tutki ja opettele. Uskallan luvata, että noviisin tavoin elämään suhtautuvat oppivat myös pyytämään, antamaan ja vastaanottamaan palautetta siten, että palautteesta saa voimaa täysipainoiseen ja oman näköiseen elämään.
Viimeisimmät kommentit