Muutostilanteessa tyypillinen ja luonnollinen tunne on pelko. Ehkä hieman yllättävää kaikkien ihmiskunnan upeiden saavutusten jälkeen on se, että monimutkaisissa toimintaympäristöissä kehomme ja fysiikkamme toimii stressitilanteissa edelleen kivikauden ihmisen tapaan. Lihakset jännittyvät, hengitys tihenee, sydän tykyttää. Samanaikaisesti aivotoiminta fokusoituu, mistä aiheutuu tyypillisesti mm. luovuuden katoamista, empatiakyvyn heikkenemistä ja kyvyttömyyttä nähdä vaihtoehtoja.
Tässä blogissa pohditaan, miten nykyihminen voi kohdata oman aikakautensa pedot ja pelot siten, että ne tuottavat halutunlaisia lopputuloksia niin itselle kuin muillekin samassa tilanteessa oleville. Tämä blogi antaa aineksia siihen, miten muutostilanteista selvitään ja niissä onnistutaan sekä yksilön että organisaation näkökulmasta.
Yhdeksi blogin lähtökohdaksi on otettu David Rockin vuonna 2008 julkaisema ja sittemmin hyvin monessa yhteydessä sovellettu SCARF-malli. Mallin ohjaavana periaatteena on se, että ihmisaivot pyrkivät minimoimaan uhkia ja maksimoimaan palkitsevuutta. Malli antaa aineksia siihen, miten voimme omalla toiminnallamme vaikuttaa siihen, että ihmiset kokevat erilaiset vaikeatkin sosiaaliset tilanteet uhkaavan sijasta palkitsevana.
Mallin nimi SCARF on muodostettu viiden sanan alkukirjaimista, jotka ovat
Status: suhteellinen tärkeyden tunne suhteessa muihin
Certainty (ennakoitavuus): tietoisuus tulevasta
Autonomy (autonomia): vaikutusmahdollisuudet toimintaan
Reladness (yhteenkuuluvuus): tunne joukkoon kuulumisesta
Fairness (oikeudenmukaisuus): tunne reilusta vaihtokaupasta ihmisten kesken
SCARF-mallia voi hyödyttää esimerkiksi seuraavilla tavoilla:
1. Status: Status toimii keinulaudan tavoin. Jos lasket omaa statustasi, muiden status ja sitä myötä itsearvostus nousee. Toinen ihminen kokee sinut helposti lähestyttävämmäksi, rentoutuu ja löytää helpommin uusia näkökulmia tilanteeseen. Käytännössä voit hyödyntää tätä tietoa sosiaalisissa tilanteissa mm. antamalla positiivista palautetta ja kiitoksia sekä välttämällä käskyttämistä tai oman asemasi esiin tuomista.
2. Ennakoitavuus: Ihmiset eivät sinänsä vastusta muutosta, vaan sen tuomaa turvattomuuden tunnetta. Muutostilanteessa ihminen haluaa tehdä tuntemattoman jollakin tavalla tutuksi ja ennustettavaksi. Siksi muutostilanteissa viestinnällä on niin suuri rooli. On vaikenemista parempi tiedottaa edes siitä, ettei ole mitään uutta tiedotettavaa. Myös tavoitteiden pilkkominen osatavoitteiksi ja toimintasuunnitelmiksi auttaa osaltaan hallinnan tunteen saavuttamisessa.
3. Autonomia: Meillä jokaisella on tarve päättää omista asioistamme, jotta hallinnan tunne omasta elämästä säilyisi. Mitä enemmän muutostilanteessa voi antaa ihmisille valtuuksia, sitä tyytyväisempiä he ovat. Ja myös aikaansaavampia. Anna siis ihmisten itse päättää kaikista mahdollisista työn järjestelyistä niin pitkälle kuin mahdollista.
4. Yhteenkuuluvuus: Ihmiset haluavat kuulua joukkoon ja olla osa jotakin suurempaa kokonaisuutta. Vaikka muutostilanteissa osan täytyisi lähteä, muista kiittää kaikkia työpanoksesta, työkaveruudesta ja kaikesta siitä, mitä kyseinen ihminen on tuonut työyhteisöön. Muista kiittää myös niitä, jotka jäävät. Yhteenkuuluvuuden tunnetta voi kasvattaa myös pienillä muistamisilla, tunnelman kohotuksilla tai juhlistamisella. Sekin riittää, että viikon lopuksi kutsuu porukan koolle, kiittää kuluneesta viikosta ja toivottaa hyvää viikonloppua.
5. Oikeudenmukaisuus: Yksi esimiestyön onnistumisen edellytyksistä on oikeudenmukainen kohtelu. Ihmisillä on erilaisia käsityksiä siitä, mikä on oikeudenmukaista toimintaa ja mikä ei. Niinpä onkin hyvä keskustella tiimisi jäsenten kanssa siitä, millaista kunkin mielestä on oikeudenmukainen toiminta. Kannattaa myös kannustaa ihmisiä ottamaan rohkeasti esille mahdolliset epäkohdat tai eriävät näkemykset. Työyhteisö, jonka jäsenet kokevat toiminnan olevan oikeudenmukaista, toimii hyvin ja asiat etenevät, kun aikaa ja energiaa ei mene turhiin välien selvittelyihin.
SCARF on monipuolinen ja kattava malli, jota voi hyödyntää myös pala kerrallaan. Parhaimman hyödyn siitä saa, jos lähestyy omia pelkojaan ja toisaalta myös niitä kokemuksia, miten pelot on voitettu. Mieti, mikä muutoksessa pelottaa. Palauta mieleesi aiemmin kokemiasi muutostilanteita ja pohdi, miten selvisit niistä, mitkä ovat sinun vahvuutesi ja kykysi uusissa tilanteissa. Hyväksy myös se, että muillakin on pelkoja muutostilanteissa. Kun sanoittaa omia tai muiden epämääräisiä tuntemuksia esimerkiksi SCARF-mallin avulla, solmut alkavat avautua. Joskus itselle tai toiselle voi tehdä ihan pieniä palveluksia, joilla voikin olla lopulta suuri merkitys. Esimerkiksi kiitoksia antamalla on helppo tapa nostaa toisen statusta ja lounasseuraksi pyytämällä voi vahvistaa toisen tunnetta siitä, että kuuluu muutoksessakin samaan joukkoon kuin ennenkin.
Kirjoittaja Mari Blomqvist