Oli­si­pa iha­naa, jos elä­mä oli­si aina täyn­nä onnis­tu­mi­sia. Mis­tä iki­nä pot­kai­si­si­kaan, aina meni­si pal­lo maa­liin. Jos jo pel­käs­tään ajat­te­li­si uut­ta työ­paik­kaa, niin kas, unel­mien työ­so­pi­mus oli­si val­miik­si edes­sä­si vain alle­kir­joi­tus­ta­si vail­la. Ja jos elä­mään kai­pai­si rak­kaut­ta, niin riit­täi­si, kun piir­täi­si päi­vä­kir­jaan sydä­men, niin seu­raa­va­na ilta­na unel­mien ihmi­nen tuli­si ovi­kel­loa soittamaan. 

Vai oli­si­ko tämä sit­ten­kään niin ihanaa?

Olen kuun­nel­lut vii­me aikoi­na usei­den suo­ma­lais­ten menes­ty­jien elä­mä­ker­to­ja. Jois­ta­kin elä­mä­ker­to­jen pää­hen­ki­löis­tä, kuten Vesa-Mat­ti Loi­ris­ta, olen tien­nyt jo toki etu­kä­teen­kin, että elä­mään on mah­tu­nut onnis­tu­mis­ten lisäk­si myös pal­jon mur­hei­ta ja vas­toin­käy­mi­siä. Mut­ta tari­noi­ta kuun­nel­les­sa­ni olen havah­tu­nut sii­hen, että oikeas­taan epä­on­nis­tu­mi­set ja niis­tä oppi­mi­nen ovat se jut­tu, mikä kas­vat­taa ihmi­sen menestyjäksi.

Me ihmi­set olem­me perus­o­le­muk­sel­tam­me muka­vuu­den­ha­lui­sia. Mie­luum­min nau­tim­me välit­tä­jä­ai­ne dopa­mii­nin tuo­mis­ta mie­li­hy­vän tun­te­muk­sis­ta kuin kär­vis­te­lem­me epä­mie­lui­sis­sa tun­ne­ti­lois­sa. Olem­me myös tai­pu­vai­sia haa­li­maan hyvän olon tun­te­muk­sia mah­dol­li­sim­man pie­nel­lä vai­val­la. Kenel­le­pä ei oli­si tut­tua mik­ro­tyy­dy­tys­tä tuot­ta­vat toi­min­not kuten loh­tusyö­mi­nen tai tyk­käys­ten keräi­ly somes­sa? Kuten 12-vuo­tias tyt­tä­re­ni asian ilmai­si: ”Olin aja­tel­lut tar­kis­taa jon­kin asian äly­pu­he­li­mes­ta­ni, mut­ta mun sor­mi vaan meni sin­ne Ins­ta­gra­miin. Sit­ten muis­tin, että mun­han piti tar­kis­taa se yksi asia, mut­ta taas kes­ken aja­tuk­sen mun sor­mi meni kuin itses­tään sin­ne Ins­ta­gra­miin.” Tut­tua meil­le kai­kil­le, vai mitä?

Kun puhun onnis­tu­mi­sis­ta, en tar­koi­ta näi­tä äsken kuvaa­mia­ni pie­niä onnen kalas­tuk­sen het­kiä, vaan jota­kin sel­lais­ta, jon­ka eteen on pitä­nyt näh­dä vai­vaa. On ole­mas­sa sanon­ta ”Sat­tu­ma suo­sii val­mis­tau­tu­nut­ta miel­tä”. Mie­les­tä­ni tähän sanon­taan kitey­tyy onnis­tu­mi­sen ydin. Vaik­ka ulko­puo­li­sen, ja välil­lä omin­kin, sil­min onnis­tu­mi­set näyt­tä­vät vain hyväl­tä tuu­ril­ta, tyy­pil­li­ses­ti onnis­tu­mi­sen taus­tal­la on kiin­nos­tus­ta, pereh­ty­mis­tä, tavoit­teel­li­suut­ta, pit­kä­jän­tei­syyt­tä ja epä­on­nis­tu­mi­sen sie­toa. Siis kovaa työntekoa. 

Onnis­tu­van ihmi­sen teke­mis­tä ohjaa sisäi­nen moti­vaa­tio, into­hi­mo teke­mi­seen. Elä­mä­ker­to­ja kuun­nel­les­sa­ni olen huo­man­nut, että menes­ty­neet ihmi­set ovat isois­sa pää­tök­sis­sä kuun­nel­leet enem­män sydän­tään kuin teh­neet jär­ki­va­lin­to­ja. Sitä vas­toin joka­päi­väi­sis­sä valin­nois­sa on mones­ti kan­nat­ta­nut kuun­nel­la jär­jen ään­tä. Jos halu­aa menes­tyä kil­pai­luis­sa, on parem­pi men­nä päi­väs­tä toi­seen tree­nei­hin kuin puu­hail­la tree­nien ajan jota­kin muu­ta. NLP:ssä (Neu­ro Lin­guis­tic Pro­gram­ming) puhu­taan egon ja sie­lun väli­ses­tä tasa­pai­nos­ta. Uskon, että sii­nä tasa­pai­nos­sa on hyvä onnis­tu­mi­sen resep­ti: Pidä huo­li sii­tä, että tavoit­te­let juu­ri sinul­le mer­ki­tyk­sel­li­siä asioi­ta, mut­ta ole val­mis teke­mään töi­tä onnis­tu­mi­se­si eteen. Joku päi­vä huo­maat, että sat­tu­ma suo­sii val­mis­tau­tu­nut­ta mieltä!

Har­joi­tus

Kuvas­sa vasem­mal­la on egoa tyy­dyt­tä­viä asioi­ta ja oikeal­la sie­lua hive­le­viä asioi­ta. Kum­pi­kaan puo­lis­kois­ta ei ole oikea tai vää­rä, vaan molem­pia tar­vi­taan tasa­pai­noi­sen ja onnel­li­sen elä­män saavuttamiseen. 

Voit käyt­tää kuvan pyra­mi­dia ajat­te­lusi tuke­na, kun olet poh­ti­mas­sa jota­kin isoa asi­aa, jos­sa haluat onnis­tua. Mie­ti, mis­sä asiois­sa ajat­te­lusi ja toi­min­ta­si ovat pai­not­tu­neet vasem­mal­le (ego) ja mis­sä oikeal­le (sie­lu). Usein oikea tasa­pai­no löy­tyy siten, että lisäät ajat­te­luusi ja toi­min­taa­si vähem­män pai­not­tu­neen puo­len ele­ment­te­jä. Esi­mer­kik­si, jos huo­maat pel­käs­tään unel­moi­va­si eli visioi­va­si jota­kin asi­aa, tee käy­tän­nön teko­ja, kuten työ­ha­ke­muk­sia tai remont­ti­tar­vik­kei­den osta­mis­ta, haa­vei­le­ma­si asian toteu­tu­mi­sen eteen.