Esimiehen yksilövalmennus + Työyhteisön ryhmävalmennus = Toimiva paketti

Vii­me aikoi­na minul­la on ollut usei­ta mah­dol­li­suuk­sia yhdis­tää työyh­tei­sön ja sen esi­mie­hen val­men­nus toi­nen tois­taan tuke­vak­si koko­nai­suu­dek­si. Yhtä­lö toi­mii! Eri­tyi­sen toi­mi­vak­si yhdis­tel­män tekee val­men­ta­jan ja esi­mie­hen tii­vis ja luon­nol­li­nen yhteis­työ. Työyh­tei­sön val­men­nuk­sis­sa val­men­ta­ja pää­see näke­mään, miten vuo­ro­vai­ku­tus toi­mii esi­mie­hen ja ryh­män välil­lä. Hen­ki­lö­koh­tai­set val­men­nus­ta­paa­mi­set anta­vat val­men­ta­jal­le mah­dol­li­suu­den ottaa esil­le ryh­mä­ti­lan­teis­sa näke­mään­sä ja kuu­le­maan­sa ja yhdis­tää näi­tä havain­to­ja esi­mie­hen esiin tuo­miin asioihin.

Kai­ken val­men­nus­toi­min­nan ydin on luot­ta­muk­sel­li­nen suh­de val­men­ta­jan ja val­men­net­ta­van välil­lä. Eri­tyi­ses­ti yksi­lö­val­men­nuk­ses­sa luot­ta­muk­sen mer­ki­tys koros­tuu. Omaan coac­hiin täy­tyy pys­tyä luot­ta­maan 100-pro­sent­ti­ses­ti, jot­ta kai­kis­ta arim­mat­kin asiat pys­tyy otta­maan puheek­si. Sil­loin kun esi­mies­tä koh­taa sekä ryh­mä- että yksi­lö­val­men­nus­ti­lan­teis­sa, luot­ta­mus raken­tuu monel­la tapaa. Ris­ti­kan­kai­den luot­ta­mus­ka­pa­si­teet­ti-käsi­tet­tä lai­na­ten luot­ta­mus­ta syn­tyy val­men­ta­jan ja val­men­net­ta­van väli­sis­tä sopi­muk­sis­ta ja nii­den pitä­mi­ses­tä, ammat­ti­tai­toi­ses­ta vies­tin­näs­tä sekä kaik­kien osa­puol­ten amma­til­li­ses­ta päte­vyy­des­tä. Luot­ta­mus sekä esi­mies­tä että val­men­ta­jaa koh­taan lisään­ty­vät, kun koh­taa­mi­sia on eri­lai­sis­sa tilan­teis­sa ja eri­lai­sis­sa rooleissa.

Kun val­men­ta­jan ja esi­mie­hen suh­de on tii­vis, koko työyh­tei­sön val­men­nuk­sis­ta tulee koh­den­net­tu­ja ja vai­kut­ta­via. Hen­ki­lö­koh­tai­sis­sa koh­taa­mi­sis­sa voi­daan tar­ken­taa pro­ses­sin aluk­si teh­tyä suun­ni­tel­maa ja koh­dis­taa val­men­nuk­sen sisäl­tö sii­hen, mikä on työyh­tei­sön ja joh­ta­mi­sen kan­nal­ta kai­kis­ta tär­kein­tä juu­ri kysei­se­nä ajan­koh­ta­na. Yksi­lön ja työyh­tei­sön val­men­nus­ten hyvä tavoit­teen­mää­rit­te­ly ja alkusuun­nit­te­lu var­mis­ta­vat sen, että val­men­nuk­set ete­ne­vät jämä­käs­ti tiet­tyä punais­ta lan­kaa nou­dat­taen eivät­kä vaih­da suun­taa jokai­sen coac­hin­gis­sa esiin tul­leen asian mukaan.

Yhdis­tel­mä­val­men­nus antaa esi­mie­hel­le mak­si­maa­li­sen tuen. Koke­mus­ten mukaan pel­kän ryh­mä­val­men­nuk­sen jäl­keen moni esi­mies jää tus­kai­le­maan tilan­net­ta, kun ryh­mä­val­men­nuk­ses­sa on saa­tu kehit­tä­mi­nen sopi­vas­ti vireil­le, mut­ta sen jäl­keen arki nie­lai­see eikä enää ole­kaan aikaa tai osaa­mis­ta vie­dä kehit­tä­mis­tä maa­liin. Kun ryh­mä­val­men­nus­ten välil­lä on yksi­lö­val­men­nus­ta, esi­mies voi val­men­ta­jan kans­sa teh­dä kon­kreet­ti­sia tavoit­tei­ta ja suun­ni­tel­mia kehit­tä­mi­sel­le. Val­men­ta­ja voi tukea pro­ses­sia mm. anta­mal­la väli­teh­tä­vik­si kehit­tä­mis­teh­tä­viä, jot­ka koh­den­tu­vat koko työyh­tei­sön johtamiseen.

Kai­ken kaik­ki­aan yhdis­tel­mä­val­men­nus on koke­muk­se­ni mukaan juu­ri se mene­tel­mä, jol­la var­mis­te­taan kehit­tä­mi­sen koh­den­tu­mi­nen oikei­siin asioi­hin, val­men­nuk­sen jous­ta­vuus, pit­kä­kes­toi­suus ja mää­rä­tie­toi­suus sekä esi­mie­hen tuke­mi­nen ja kan­nus­ta­mi­nen pro­ses­sin alus­ta lop­puun. Suo­sit­te­len kokeilemaan!