Kuuntelu, kysyminen ja kiinnostus tekevät johtamisesta valmentavaa

Meil­lä kai­kil­la on koke­muk­sia sii­tä, kun olem­me todel­la innos­tu­neet ja moti­voi­tu­neet teke­mään jota­kin. Yleen­sä sii­hen on liit­ty­nyt jokin oma oival­lus sii­tä, mik­si asia on tär­keä ja miten aikoo asian teh­dä. Vai onko sinul­le jos­kus käy­nyt niin, että tämä into oli­si tul­lut ulkoa­päin? Siten, että joku oli­si käs­ke­nyt teke­mään jota­kin, ja oli­sit sii­tä aivan val­ta­vas­ti innostunut?

Kysy ja kuun­te­le neu­vo­mi­sen ja käs­kyt­tä­mi­sen sijaan

Val­men­ta­van joh­ta­mi­sot­teen ydin on neu­vo­mi­sen ja käs­kyt­tä­mi­sen sijaan koh­dis­taa huo­mio sii­hen, miten sai­si työn teki­jän itse oival­ta­maan ja rat­ko­maan työ­hön­sä liit­ty­vät asiat. Tämä ei pel­käs­tään sääs­tä esi­mie­hen aikaa, vaan saa aikaan innos­tus­ta ja sitou­tu­mis­ta työn teki­jöis­sä. Mik­si sit­ten niin suu­ri osa joh­ta­mi­ses­ta on perin­tei­ses­ti kes­kit­ty­nyt tois­ten ohjaa­mi­seen, jopa käs­kyt­tä­mi­seen? Itsel­le­ni suu­ri oival­lus syn­tyi, kun luin kuun­te­lun tasois­ta Mar­jo-Riit­ta ja Vesa Ris­ti­kan­kaan kir­jas­ta Val­men­ta­va joh­ta­juus. Mer­kit­tä­vä muu­tos tapah­tuu, kun siir­rät huo­mion itses­tä­si toi­seen, kun kiin­nos­tut sii­tä, mil­lais­ten sil­mä­la­sien läpi toi­nen kat­soo maa­il­maa. Tämä on mah­dol­lis­ta, kun olet riit­tä­väs­ti tar­kas­tel­lut ensin, mil­lais­ten lasien läpi itse kat­sot maa­il­maa eri tilan­teis­sa. Niin kau­an, kun kivi pai­naa joka aske­leel­la ken­gäs­sä­si, voi olla vai­ke­aa kes­kit­tyä mui­den kul­kuun. Kun tun­net ja hyväk­syt itse­si, voit kiin­nos­tua myös muista.

Hel­sin­gin Sano­mien artik­ke­lin ”Haluat­ko olla suo­sit­tu: Puhu vähem­män, kyse­le enem­män” ker­too sii­tä, että ihmi­sen mie­li­hy­vä­hor­mo­nit lisään­ty­vät sil­loin, kun saa puhua omas­ta itses­tään ja teke­mi­sis­tään. Ole­mal­la aidos­ti kiin­nos­tu­nut jos­ta­kin toi­ses­ta, saat tämän toi­sen hen­ki­lön mie­li­hy­vä­hor­mo­ni dopa­mii­nin tuo­tan­non nouse­maan. Ja kun dopa­mii­ni­ta­sot ovat kor­keal­la, tut­ki­tus­ti pys­tym­me rat­kai­se­maan ongel­mia, työs­tä­mään suu­ria tie­to­mää­riä ja saa­maan taval­lis­ta enem­män uusia ideoi­ta. Syn­tyy posi­tii­vi­nen kehä.

Yhteis­tä ajat­te­lun raken­tu­mis­ta voi­daan kuvail­la kuplien avulla

Tilas­sa, jos­sa ihmi­sen huo­mio on täy­sin kiin­nit­ty­nyt omaan itseen, hän on ikään kuin omas­sa kuplas­saan. Jos kak­si omis­sa kuplis­saan ole­vaa koh­taa, vuo­ro­vai­ku­tus jää minä­kes­kei­sek­si. Esi­mer­kik­si seu­raa­va kes­kus­te­lu kuvaa täl­lais­ta tilannetta:

”Haluai­sin sinun työs­tä­vän asi­aa x.”
”Minul­la ei ole aikaa sil­le tänään. Voi­sit­ko kysyä jol­ta­kin muulta?”

Täs­sä kes­kus­te­lus­sa kum­pi­kin kat­soo asi­aa vain omal­ta kan­nal­taan. Kiin­nos­tus toi­seen ihmi­seen ja hänen tilan­tee­seen­sa ei ole korkea.

Huo­mion koh­de voi myös olla jos­sa­kin toi­ses­sa asias­sa tai hen­ki­lös­sä kuin puhu­jas­sa. Täl­löin kupla sijait­see puhu­jien välis­sä eikä kos­ke­ta eri­tyi­sem­min kum­paa­kaan. Esi­mer­kik­si kokouk­sis­sa huo­mio on usein agen­das­sa, käsi­tel­tä­vis­sä doku­men­teis­sa tai edel­li­sen kokouk­sen pöy­tä­kir­jas­sa. Jos kokouk­sen osal­lis­tu­jat kiin­nit­täi­si­vät aidos­ti huo­mio­ta toi­siin­sa, moni asia edis­tyi­si myös todel­li­suu­des­sa, ei pel­käs­tään pöy­tä­kir­ja­mer­kin­nöis­sä. Kiin­ni­tä­pä asi­aan huo­mio­ta seu­raa­van ker­ran pala­ve­ris­sa olles­sa­si. Kir­jaa ylös jokai­nen kom­ment­ti, joka ker­too kiin­nos­tuk­ses­ta toi­seen ihmi­seen ja hänen tilan­tee­seen­sa. Seu­raa, miten ihmi­set rea­goi­vat aitoa kiin­nos­tus­ta osoit­ta­viin kom­ment­tei­hin ja pis­tä mer­kil­le, mitä näil­le asioil­le tapah­tuu pala­ve­rin jälkeen.

Vuo­ro­vai­ku­tuk­sen ja moti­vaa­tion kan­nal­ta paras tilan­ne on sel­lai­nen, kun ihmi­set ovat yhtei­ses­sä kuplassa 

Usein saman kiin­nos­tuk­sen koh­teen jaka­vat ihmi­set ovat samas­sa kuplas­sa luon­nos­taan. Meil­lä on ehkä koke­muk­sia kes­kus­te­luis­ta, jois­sa toi­sen puhees­ta innos­tuu itse­kin, jat­kaa toi­sen aja­tus­ta ja yhdes­sä pääs­tään par­haim­mil­laan yhtei­seen flow-tilaan, jos­sa ei enää ero­ta, mikä on oma ja mikä toi­sen ajatus.
Esi­mie­hen on myös mah­dol­lis­ta pyy­tää lupaa tul­la alai­sen­sa kuplaan. Näkö­kul­ma kes­kus­te­lus­sa muut­tuu, jos esi­mies halu­aa tie­tää, mil­tä asiat näyt­tä­vät toi­sen näkö­kul­mas­ta ja miten hän voi edis­tää alai­sen­sa toi­min­taa. Toi­sen kuplaan pää­see ole­mal­la kiin­nos­tu­nut toi­ses­ta ihmi­ses­tä ja tämän toi­min­nas­ta, ajat­te­lus­ta ja tun­teis­ta. Usein toi­sen kuplaan pää­se­mi­nen vaa­tii kysy­mis­tä, sil­lä vain kysy­mäl­lä voim­me saa­da oikeas­ti tie­tää, mitä toi­nen ajattelee.
Aiem­min kuvat­tu tilan­ne voi­si sil­loin men­nä näin:

Esi­mie­hen puhe: ”Haluai­sin, että asia x meni­si tänään eteen­päin. Minus­ta sinä olet mei­dän tii­mis­tän­ne paras teki­jä sii­hen. Mil­lai­nen päi­vä sinul­la on? ”
Alai­sen aja­tus: ”Kiva, että esi­mies arvos­taa osaa­mis­ta­ni. Pahus, en vaan tänään mil­lään ehdi.”
Alai­sen puhe: ”Kuu­los­taa tosi­aan minun hom­mal­ta, mut­ta tänään en pys­ty. Mitäs tehdään?”
Esi­mie­hen aja­tus: ”Minun pul­ma­ni: asi­aa pitäi­si työs­tää tänään. Hänen pul­man­sa: ajan riit­tä­mät­tö­myys. Minun täy­tyy aut­taa hän­tä rat­kai­se­maan ensin hänen oma pul­man­sa. Sen jäl­keen hänel­lä saat­taa vapau­tua ajat­te­lu­re­surs­se­ja minun pulmaani.”
Esi­mie­hen puhe: ”Vai­kut­taa sil­tä, että sinul­la on tosi pal­jon töi­tä. Haluai­sit­ko, että autan sinua miet­ti­mään, miten sel­viät työ­kuor­mas­ta­si tänään.”
Alai­sen aja­tus: ”Vau, hän tai­taa oikeas­ti olla kiin­nos­tu­nut sii­tä, mitä minul­le kuu­luu. Onpa hyvä esimies!”
Alai­sen puhe: ”Kii­tos. Se aut­tai­si todel­la. En oikein tie­dä, mis­tä pääs­tä tart­tua näi­hin kaik­kiin hommiin.”
Esi­mie­hen puhe: ”Ker­ro minul­le, mitä olet aja­tel­lut kai­kis­ta eni­ten työ­kuor­ma­si purkamisesta?…Mikä aut­tai­si sinua aset­ta­maan asiat tärkeysjärjestykseen?…Miten olet aiem­min suo­riu­tu­nut vas­taa­vis­ta tilanteista?
Esi­mies jat­kaa kiin­nos­tu­nee­na kysy­mis­tä ja alai­nen ker­too, oival­taa ja innos­tuu (ja dopa­mii­ni­ta­sot nouse­vat kohis­ten). Käy­ty­ään kes­kus­te­lun alai­nen toteaa:
”Mitä sinä toi­voit­kaan minun teke­vän tänään? Nyt pys­tyn ajat­te­le­maan asi­aa. Kol­mes­ta nel­jään ilta­päi­väl­lä pys­tyn aloit­ta­maan asian työs­tä­mi­sen. Sopii­ko, että jat­kan sit­ten huo­men­na? Kii­tos pal­jon, kun autoit minua saa­maan tähän kaa­ok­seen jär­jes­tys­tä. Nyt on pal­jon kevyem­pi olo. Alan­kin täs­tä heti hom­miin. Aloi­tan asias­ta y.

Kuplahaaste

Yhtei­ses­sä kuplas­sa ole­mi­nen, teke­mi­nen, ajat­te­le­mi­nen ja puhu­mi­nen innos­ta­vat. Haas­tan kaik­ki pii­pah­ta­maan mui­den ihmis­ten kuplis­sa päi­vit­täin. Haas­te voi­daan ottaa vas­taan kiin­nos­tu­mal­la, kyse­le­mäl­lä ja kuun­te­le­mal­la. Kokeil­kaa ja tark­kail­kaa, mitä itses­sän­ne ja muis­sa ihmi­sis­sä tapahtuu!

Blo­gis­sa käy­te­tyt kir­jal­li­suus- ja verkkosivulähteet:

Mar­jo-Riit­ta ja Vesa Ris­ti­kan­gas (2013): Val­men­ta­va johtajuus
David Rock (Psyc­ho­lo­gy Today 23.11.2009): (Not So Great) Expec­ta­tions. Expec­ta­tions: use them or be used by them.
Veli-Mat­ti Toi­vo­nen & Mat­ti Kivia­ho (2011): Täs­sä suh­tees­sa – Eri­lai­suus, yhteys ja yhteis­työ – NLP Vuorovaikutuskirja
Anna Tom­mo­la (HS 5.11.2015): Haluat­ko olla suo­sit­tu? Puhu vähem­män, kyse­le enemmän