Mari bloggaajaksi pitkästä aikaa; lue uusin blogini!

Hyviä ja huo­no­ja uutisia

Tyt­tä­re­ni kuu­li huo­li­mat­to­mas­ti auki jäte­tys­tä tele­vi­sios­ta väki­val­tai­sis­ta yhtee­no­tois­ta. Hän jär­kyt­tyi sii­tä, että joku ihmi­nen voi tie­ten tah­toen tap­paa mui­ta ihmi­siä. Kaik­ki aseet eivät siis ole­kaan vesi­pys­sy­jä. Toh­keis­saan hän tote­si ”Nyt kyl­lä han­ki­taan meil­le TV, jos­ta tulee pel­käs­tään hyviä uuti­sia!”. Tapah­tu­nut sai minut poh­ti­maan, mitä hyvät ja huo­not uuti­set tar­koit­ta­vat aikuis­ten maa­il­mas­sa ja mitä hyvää huo­not uuti­set tuo­vat tullessaan.

Coac­hi­na koh­taan pal­jon coac­hat­ta­vien esil­le tuo­mia huo­no­ja uuti­sia: tie­to­jär­jes­tel­män häi­riöt jumit­ta­vat tulok­sel­lis­ta teke­mis­tä, alai­sen irti­sa­nou­tu­mi­nen aiheut­taa yli­mää­räis­tä työ­tä, pro­jek­tit eivät itses­tä riip­pu­mat­to­mis­ta syis­tä ete­ne toi­vo­tul­la taval­la, vai­kea ihmi­nen myr­kyt­tää koko työyh­tei­sön ilmapiirin…

Coac­hin teh­tä­vä on aut­taa asia­kas­taan reflek­toi­maan rat­kai­su­kes­kei­ses­ti, mitä vas­toin­käy­mi­sis­tä voi oppia. Coach aut­taa hah­mot­ta­maan, mit­kä ovat hen­ki­lön omat vai­ku­tus­mah­dol­li­suu­det eteen tul­lei­siin haas­tei­siin ja miten työs­sä ja työyh­tei­sös­sä eteen tul­lei­ta ongel­ma­ti­lan­tei­ta voi­si oppia käsit­te­le­mään raken­ta­val­la taval­la. Kun coac­hin ohjauk­ses­sa on oppi­nut rat­kai­su­kes­kei­syy­den perus­teet, itse kukin voi spar­ra­ta coac­hin roo­lis­sa itse­ään. Hyvät kysy­myk­set ovat työs­ken­te­lyn avain. Täs­sä muu­ta­ma esi­merk­ki, jota voi kokeil­la itseen­sä tai mui­hin, kun huo­not uuti­set uhkaa­vat pila­ta päivän:

”Kuin­ka tär­keä asia on sinul­le? Arvioi astei­kol­la 1–10.”

”Kuin­ka pal­jon haluat muut­taa tätä asiaa?”

”Mitä olet val­mis teke­mään, jot­ta asian tila muuttuisi?”

”Min­kä­lai­sia oival­luk­sia olet teh­nyt itses­tä­si asian ansiosta?”

”Mikä voi­si olla seu­raa­va kon­kreet­ti­nen askel asian muuttamiseksi?”

Kun asi­aa työs­tää näin, mei­dän ei ehkä tar­vit­se­kaan ostaa sen enem­pää kotiin kuin työ­pai­kal­le ”hyvien uutis­ten tele­vi­sio­ta”, vaan käyt­tää omaa sisäis­tä muun­ta­jaam­me siten, että opim­me käsit­te­le­mään huo­no­ja uuti­sia uudel­la taval­la. Raken­ta­vas­ti käsi­tel­tyi­nä huo­nois­sa­kin uuti­sis­sa pii­lee jon­kin hyvän uuti­sen siemen.