Jukka on 36-vuotias insinööri, joka on aloittanut tänä vuonna uuden harrastuksen: polkujuoksun. Eräänä iltana ollessaan lähimetsässä lenkillä, tapahtuu jotakin todella odottamatonta. Hän eksyy. Ensin hän ei edes huomaa olevansa eksyksissä, mutta juostuaan kolmatta kertaa saman kaatuneen männynrungon yli hän tajuaa kylmän tosiasian. Jukka hätääntyy ja lähtee juoksemaan yhä kovempaa, mutta kun hän tajuaa ylittävänsä neljättä kertaa samaa puunrunkoa, hän toteaa, että nyt on aika pysähtyä ja miettiä, mitä pitäisi tehdä. Kännykkä jäi tietysti kotiin, joten Google ei ole nyt ratkaisu. Yhtäkkiä hänen mieleensä tulee eräs malli, jonka hän oli oppinut työpaikan esimiesvalmennuksessa hiljattain. Kyseessä on ratkaisukeskeisen ajattelun malli GROW. Jukka päättää kokeilla sitä.
Goal = Tavoite
Miksi ihmeessä hän on metsässä? Mikä hänen tavoitteensa on nyt? Minkälainen lopputulema olisi tässä ajatteluprosessissa onnellisin?
Niin, hän on metsässä polkujuoksemassa, koska on havainnut sen hyväksi kuntoilumuodoksi. Normaalitilanteessa se on rentouttavaa, luonnonläheistä, aerobista kuntoa kohottavaa ja tehokkaasti työasiat mielestä poistavaa. Mutta tässä tilanteessa ei kannata kauheasti pohtia polkujuoksun yleisiä hyötyjä, vaan sitä, miten metsästä pääsisi pois ennen auringon ja verensokerin dramaattista laskua. Unohdetaan siis elämää suuremmat tavoitteet ja keskitytään oleelliseen eli selviytymiseen pois metsästä.
Reality = Nykytilanne
Kauhea jano, pysähtyessä hiki alkaa kuivua ja tulee kylmä, kesän ensimmäiset hyttyset surisevat verenhimoisina ja päänsärkykin orastaa. Tämä kaikki on totta, mutta onko se oleellista metsästä poispääsyn kannalta? Mitkä realiteetit ovat oleellisimpia juuri nyt?
Jukka on juossut yhteensä tunnin, josta viimeiset 20 minuuttia samaa ympyrää. Ympärillä oleva metsä ei ole kovin suuri, mutta polkuverkosto on tiheä ja vaihtoehtoisia polkuja, jotka saattaisivat johtaa kotiin on kymmenkunta. Jukka tietää metsän olevan kotinsa pohjoispuolella ja hän myös muistaa partioajoiltaan, että puiden oksat suuntautuvat yleensä pidempinä etelään, joten siitä olisi jotakin pääteltävissä. Yksi oleellinen tosiasia on myös se, että hän on pelännyt metsiä ja niihin eksymistä lähes aina. Hänen mieleensä hiipii kokemus lapsuudesta, jolloin hän eksyi parhaan kaverinsa kanssa vastaavalla tavalla lähimetsään. Paniikkihan siinä tuli, mutta lopulta kaverukset selvittivät tiensä kotiin ja kertoivat sankaritarinaa ylpeinä vanhemmilleen.
Options = Vaihtoehdot
Minkälaisia ratkaisuvaihtoehtoja Jukalle tulee mieleen?
1. Ilmansuunnat on selvitettävä.
2. Samaa ympyrää voi lähteä kulkemaan ja yrittää tunnistaa se erkanemispolku, joka näyttää tutulta.
3. Aina voi alkaa huutaa ja toivoa, että joku kuulee ja tulee kysymään, mikä hätänä.
4. Voi panna pitkäkseen ja toivoa, että nukahtaa ja että joku herättää, kun sattuu paikalle.
5. Ja sitten voi tyynnytellä itseään, että jos pikkupoikanakin selvisi tilanteesta, miksei nyt aikuisena miehenä.
6. Tai sitten voi miettiä, mitä suunnistaja, sotilas tai koira tekisi tässä tilanteessa.
Will, way forward = Tahto ja tie eteenpäin
Parhaalta ratkaisuvaihtoehdolta tuntuu vaihtoehtojen 1 ja 2 yhdistäminen. Jukka lähtee reippaasti kävelemään jo tutuksi tullutta polkua, tarkkailee puiden oksia sekä yrittää päätellä laskevasta auringosta ilmansuuntia. Jonkin aikaa kuljettuaan yksi erkaneva polku tuntuu tutulta. Pari sataa metriä käveltyään polun varrella on iso kivenlohkare. Siitä ei voi enää erehtyä. Nyt hän tietää, että kotiin on enää parin kilometrin matka. Hän vaihtaa kävelyn hölkäksi. Päässä takoo päänsäryn sijaan voitonriemuinen ajatus ”selvisinpäs ja ihan itse”.
Kotiin päästyään Jukka soittaa lapsuuden parhaalle ystävälleen. Tunnereaktio on voimakas. Tuntuu, kuin hän olisi taas 12-vuotias. Hän ei ole varma, kertaako hän tämäniltaisia vai 24 vuoden takaisia kokemuksiaan. Yksi asia on varmistunut. Hänellä on edelleen taipumus joutua paniikkiin eksymistilanteissa, mutta hänellä on myös erinomainen kyky voittaa paniikkinsa ja löytää painetilanteessa ratkaisu.
GROW-malli on luultavasti eniten käytetty ratkaisukeskeisen ajattelun ja valmentavan johtamisen malli työelämässä. Edellä esitetty, osin tosiasioihin perustuva tarina, on osoitus siitä, että malli toimii useissa tilanteissa, joissa haetaan ratkaisua ajankohtaiseen ja aitoon ongelmaan tai tilanteeseen. Mallin vahvuutena ovat selkeä runko ja monipuoliset kysymykset. Runkoa noudattamalla päätyy yleensä johonkin ratkaisuun ja useimmiten vieläpä motivoivaan sellaiseen. Työympäristöön ja johtamiseen sovellettaessa mallin erinomaisuus tulee esille siten, että se ottaa huomioon ilmiöiden, ihmisten, ajattelutapojen ja tavoitteiden moninaisuuden. Jokainen vastaa kysymyksiin omalla tavallaan ja jokainen muodostaa vastauksensa omista lähtökohdistaan. Valmentajan tai valmentavan johtajan tehtävänä on kysyä oikeita kysymyksiä, ei antaa oikeita vastauksia.
Mikä tekee valmentavasta johtamisotteesta mielenkiintoisen, on se, että organisaatioissa polkujuoksijoita on lukuisia. Jotkut ovat eksyksissä, jotkut täysin kartalla. Jotkut ovat liikkeellä kilpamielellä, jotkut taas rentoa elämystä hakien. Jos ja kun organisaatiolla on jokin perustehtävä ja tavoitteet perustehtävän toteuttamiseksi, johtamisen tehtävä on koota polkujuoksijat yhteen ja miettiä, miten kukin voi edesauttaa yhteisen tavoitteen saavuttamisessa, mutta toisaalta pitää yllä jokaisen henkilökohtaisia tavoitteita ja tärkeinä pitämiään asioita, sillä ne ovat polttoainetta, jota jokainen (työ)elämänsä poluillaan tarvitsee.