Polkujuoksijan GROW

Juk­ka on 36-vuo­tias insi­nöö­ri, joka on aloit­ta­nut tänä vuon­na uuden har­ras­tuk­sen: pol­ku­juok­sun. Erää­nä ilta­na olles­saan lähi­met­säs­sä len­kil­lä, tapah­tuu jota­kin todel­la odot­ta­ma­ton­ta. Hän eksyy. Ensin hän ei edes huo­maa ole­van­sa eksyk­sis­sä, mut­ta juos­tu­aan kol­mat­ta ker­taa saman kaa­tu­neen män­nyn­run­gon yli hän taju­aa kyl­män tosi­asian. Juk­ka hätään­tyy ja läh­tee juok­se­maan yhä kovem­paa, mut­ta kun hän taju­aa ylit­tä­vän­sä nel­jät­tä ker­taa samaa puun­run­koa, hän tote­aa, että nyt on aika pysäh­tyä ja miet­tiä, mitä pitäi­si teh­dä. Kän­nyk­kä jäi tie­tys­ti kotiin, joten Google ei ole nyt rat­kai­su. Yhtäk­kiä hänen mie­leen­sä tulee eräs mal­li, jon­ka hän oli oppi­nut työ­pai­kan esi­mies­val­men­nuk­ses­sa hil­jat­tain. Kysees­sä on rat­kai­su­kes­kei­sen ajat­te­lun mal­li GROW. Juk­ka päät­tää kokeil­la sitä.

Goal = Tavoite

Mik­si ihmees­sä hän on met­säs­sä? Mikä hänen tavoit­teen­sa on nyt? Min­kä­lai­nen lop­pu­tu­le­ma oli­si täs­sä ajat­te­lu­pro­ses­sis­sa onnellisin?
Niin, hän on met­säs­sä pol­ku­juok­se­mas­sa, kos­ka on havain­nut sen hyväk­si kun­toi­lu­muo­dok­si. Nor­maa­li­ti­lan­tees­sa se on ren­tout­ta­vaa, luon­non­lä­heis­tä, aero­bis­ta kun­toa kohot­ta­vaa ja tehok­kaas­ti työ­asiat mie­les­tä pois­ta­vaa. Mut­ta täs­sä tilan­tees­sa ei kan­na­ta kau­heas­ti poh­tia pol­ku­juok­sun ylei­siä hyö­ty­jä, vaan sitä, miten met­säs­tä pää­si­si pois ennen aurin­gon ja veren­so­ke­rin dra­maat­tis­ta las­kua. Unoh­de­taan siis elä­mää suu­rem­mat tavoit­teet ja kes­ki­ty­tään oleel­li­seen eli sel­viy­ty­mi­seen pois metsästä.

Rea­li­ty = Nykytilanne

Kau­hea jano, pysäh­tyes­sä hiki alkaa kui­vua ja tulee kyl­mä, kesän ensim­mäi­set hyt­ty­set suri­se­vat veren­hi­moi­si­na ja pään­sär­ky­kin oras­taa. Tämä kaik­ki on tot­ta, mut­ta onko se oleel­lis­ta met­säs­tä pois­pää­syn kan­nal­ta? Mit­kä rea­li­tee­tit ovat oleel­li­sim­pia juu­ri nyt?
Juk­ka on juos­sut yhteen­sä tun­nin, jos­ta vii­mei­set 20 minuut­tia samaa ympy­rää. Ympä­ril­lä ole­va met­sä ei ole kovin suu­ri, mut­ta pol­ku­ver­kos­to on tiheä ja vaih­toeh­toi­sia pol­ku­ja, jot­ka saat­tai­si­vat joh­taa kotiin on kym­men­kun­ta. Juk­ka tie­tää met­sän ole­van kotin­sa poh­jois­puo­lel­la ja hän myös muis­taa par­tio­ajoil­taan, että pui­den oksat suun­tau­tu­vat yleen­sä pidem­pi­nä ete­lään, joten sii­tä oli­si jota­kin pää­tel­tä­vis­sä. Yksi oleel­li­nen tosia­sia on myös se, että hän on pelän­nyt met­siä ja nii­hin eksy­mis­tä lähes aina. Hänen mie­leen­sä hii­pii koke­mus lap­suu­des­ta, jol­loin hän eksyi par­haan kave­rin­sa kans­sa vas­taa­val­la taval­la lähi­met­sään. Paniik­ki­han sii­nä tuli, mut­ta lopul­ta kave­ruk­set sel­vit­ti­vät tien­sä kotiin ja ker­toi­vat san­ka­ri­ta­ri­naa ylpei­nä vanhemmilleen.

Options = Vaihtoehdot

Min­kä­lai­sia rat­kai­su­vaih­toeh­to­ja Jukal­le tulee mieleen?
1. Ilman­suun­nat on selvitettävä.
2. Samaa ympy­rää voi läh­teä kul­ke­maan ja yrit­tää tun­nis­taa se erka­ne­mis­pol­ku, joka näyt­tää tutulta.
3. Aina voi alkaa huu­taa ja toi­voa, että joku kuu­lee ja tulee kysy­mään, mikä hätänä.
4. Voi pan­na pit­käk­seen ja toi­voa, että nukah­taa ja että joku herät­tää, kun sat­tuu paikalle.
5. Ja sit­ten voi tyyn­ny­tel­lä itse­ään, että jos pik­ku­poi­ka­na­kin sel­vi­si tilan­tees­ta, mik­sei nyt aikui­se­na miehenä.
6. Tai sit­ten voi miet­tiä, mitä suun­nis­ta­ja, soti­las tai koi­ra teki­si täs­sä tilanteessa.

Will, way forward = Tah­to ja tie eteenpäin

Par­haal­ta rat­kai­su­vaih­toeh­dol­ta tun­tuu vaih­toeh­to­jen 1 ja 2 yhdis­tä­mi­nen. Juk­ka läh­tee reip­paas­ti käve­le­mään jo tutuk­si tul­lut­ta pol­kua, tark­kai­lee pui­den oksia sekä yrit­tää pää­tel­lä las­ke­vas­ta aurin­gos­ta ilman­suun­tia. Jon­kin aikaa kul­jet­tu­aan yksi erka­ne­va pol­ku tun­tuu tutul­ta. Pari sataa met­riä kävel­ty­ään polun var­rel­la on iso kiven­loh­ka­re. Sii­tä ei voi enää ereh­tyä. Nyt hän tie­tää, että kotiin on enää parin kilo­met­rin mat­ka. Hän vaih­taa käve­lyn höl­käk­si. Pääs­sä takoo pään­sä­ryn sijaan voi­ton­rie­mui­nen aja­tus ”sel­vi­sin­päs ja ihan itse”.

Kotiin pääs­ty­ään Juk­ka soit­taa lap­suu­den par­haal­le ystä­väl­leen. Tun­ne­reak­tio on voi­ma­kas. Tun­tuu, kuin hän oli­si taas 12-vuo­tias. Hän ei ole var­ma, ker­taa­ko hän tämä­nil­tai­sia vai 24 vuo­den takai­sia koke­muk­si­aan. Yksi asia on var­mis­tu­nut. Hänel­lä on edel­leen tai­pu­mus jou­tua paniik­kiin eksy­mis­ti­lan­teis­sa, mut­ta hänel­lä on myös erin­omai­nen kyky voit­taa paniik­kin­sa ja löy­tää pai­ne­ti­lan­tees­sa ratkaisu.

GROW-mal­li on luul­ta­vas­ti eni­ten käy­tet­ty rat­kai­su­kes­kei­sen ajat­te­lun ja val­men­ta­van joh­ta­mi­sen mal­li työ­elä­mäs­sä. Edel­lä esi­tet­ty, osin tosi­asioi­hin perus­tu­va tari­na, on osoi­tus sii­tä, että mal­li toi­mii useis­sa tilan­teis­sa, jois­sa hae­taan rat­kai­sua ajan­koh­tai­seen ja aitoon ongel­maan tai tilan­tee­seen. Mal­lin vah­vuu­te­na ovat sel­keä run­ko ja moni­puo­li­set kysy­myk­set. Run­koa nou­dat­ta­mal­la pää­tyy yleen­sä johon­kin rat­kai­suun ja useim­mi­ten vie­lä­pä moti­voi­vaan sel­lai­seen. Työym­pä­ris­töön ja joh­ta­mi­seen sovel­let­taes­sa mal­lin erin­omai­suus tulee esil­le siten, että se ottaa huo­mioon ilmiöi­den, ihmis­ten, ajat­te­lu­ta­po­jen ja tavoit­tei­den moni­nai­suu­den. Jokai­nen vas­taa kysy­myk­siin omal­la taval­laan ja jokai­nen muo­dos­taa vas­tauk­sen­sa omis­ta läh­tö­koh­dis­taan. Val­men­ta­jan tai val­men­ta­van joh­ta­jan teh­tä­vä­nä on kysyä oikei­ta kysy­myk­siä, ei antaa oikei­ta vastauksia.

Mikä tekee val­men­ta­vas­ta joh­ta­mi­sot­tees­ta mie­len­kiin­toi­sen, on se, että orga­ni­saa­tiois­sa pol­ku­juok­si­joi­ta on lukui­sia. Jot­kut ovat eksyk­sis­sä, jot­kut täy­sin kar­tal­la. Jot­kut ovat liik­keel­lä kil­pa­mie­lel­lä, jot­kut taas ren­toa elä­mys­tä hakien. Jos ja kun orga­ni­saa­tiol­la on jokin perus­teh­tä­vä ja tavoit­teet perus­teh­tä­vän toteut­ta­mi­sek­si, joh­ta­mi­sen teh­tä­vä on koo­ta pol­ku­juok­si­jat yhteen ja miet­tiä, miten kukin voi ede­saut­taa yhtei­sen tavoit­teen saa­vut­ta­mi­ses­sa, mut­ta toi­saal­ta pitää yllä jokai­sen hen­ki­lö­koh­tai­sia tavoit­tei­ta ja tär­kei­nä pitä­mi­ään asioi­ta, sil­lä ne ovat polt­toai­net­ta, jota jokai­nen (työ)elämänsä poluil­laan tarvitsee.