Kerron teille tarinan eräästä naisesta, joka suoritti elämäänsä: meni töihin joka aamu, vaikkei siellä niin viihtynytkään, kuljetti lapsensa hoitoon aamuvarhaisella kävellen tai pyörällä tietysti, koska se oli reipasta ja söi kaurapuuroa hampaat irvessä. Eräänä kauniina kesäpäivänä suorittamiselle tuli loppu. Naisen selkä sanoi poks.
Ensimmäinen ajatus naisen päässä oli: ”Halvaannunko?”. Seuraava ajatus oli: ”Jos tästä selviän hengissä ja liikuntakykyisenä, vanhaan elämään en muuten palaa.” Paraneminen välilevyn pullistumasta tapahtui vähitellen ja muutaman kuukauden jälkeen nainen totesi ”Selvisin. On muutoksen aika.”
Alkoi asteittainen siirtymä kohti uutta. Naisen mielessä oli jo jonkin aikaa orastanut unelma uudenlaisesta työnkuvasta ja tavasta tehdä töitä. Hän alkoi määrätietoisesti työskennellä unelmansa eteen. Rakensi suunnitelmia, punnitsi vaihtoehtoja, solmi kontakteja, teki sopimuksia. Vaikeinta kaikessa oli luopuminen vanhasta ja turvallisesta. Oli monia päiviä, jolloin usko meinasi loppua ja ajatus vanhan elämäntyylin jatkamisesta tylsänä mutta turvallisena, tuntui kovin houkuttelevalta. Unelma voitti kuitenkin turvallisuuden tunteen. Ja se selkä, se kyllä muistutti, että vanhalla tavalla ei vaan voinut jatkaa.
Nykyisin naisella on työ, jota hän rakastaa. Hän kävelee tai pyöräilee paikasta toiseen, jos se tuntuu hyvältä sekä kehossa että mielessä – tai sitten hän istua nököttää autossa, jos se tuntuu paremmalta idealta sinä päivänä. Hän syö ruokaa, josta tulee hyvä olo, kuuntelee musiikkia, josta pitää, tapaa ihmisiä, jotka tuovat iloa. Nainen on onnellinen. Olisiko hän onnellinen, jos epäonni ei olisi kohdannut häntä? Osaisitko hän arvostaa elämän pieniä valinnanmahdollisuuksia, joita tulee eteen lähes joka hetki?
Meillä kaikilla on aika ajoin elämässä vastoinkäymisiä. Vastoinkäymisiä on presidenteillä, huippu-urheilijoilla, näyttelijöillä ja meillä ihan tavallisilla ihmisillä. Kukaan ei säästy niiltä ja jos joku säästyykin, se ei ainakaan tee hänestä parempaa ihmistä, useimmiten päinvastoin. Antiikin kreikkalainen filosofi Epiktetos (n. 130 jKr.) totesi, että asiat eivät tee meitä onnettomiksi, vaan tapamme suhtautua niihin. Onko sairastuminen, irtisanominen, kuolema tai onnettomuus tullut elämääsi kärsimyksen vuoksi vai siksi, että oppisit katsomaan asioita vähän uudesta näkökulmasta?
Onko nykyisessä elämässäsi asioita, joihin et ole tyytyväinen, mutta joiden muuttamiseen et ole syystä tai toisesta tarttunut? Oletko miettinyt, millaista olisi unelmaelämäsi? Mitä siihen kuuluisi? Mitä ottaisit mukaan nykyisestä elämästäsi? Mitä et ainakaan ottaisi?
Maratonkin juostaan askel kerrallaan. Mitä jos sinä ottaisit nyt ensimmäisen askeleesi kohti unelmaelämääsi? Mitä haluat lisää? Mitä vähemmän? Mitä konkreettista teet? Mikä on ensimmäinen askel, jonka voit ottaa jo tänään?
Kirjoittaja: Mari Blomqvist
Harjoituksia, joita voit tehdä missä ja milloin vaan tukeaksesi onnellisuuttasi
1.Millä mielellä tänään? Kirjaa ylös päivän fiilis aamu- ja iltapäivällä viikon ajan. Mitä opit itsestäsi?
2. Mitkä asiat tuottavat sinulle mielihyvää? Tee lista mielihyvää tuottavista asioista, kirjoita kuinka usein niitä voi tehdä ja paljonko ne maksavat. Kaikki ei ole aina rahasta kiinni…