Terapiaopinnot kohtaavat työelämän: Havainnon ja tulkinnan erottamisella on väliä

Taka­na­ni on nyt tera­piao­pin­to­je­ni ensim­mäi­set kak­si lähi­päi­vää. Olen aja­tel­lut, että hyö­dyn­nän alus­ta asti tera­piao­pin­nois­sa­ni oppi­mia­ni ja oival­ta­mia­ni asioi­ta nykyi­sis­sä työ­teh­tä­vis­sä­ni coac­hi­na ja työyh­tei­sö­jen val­men­ta­ja­na. Ensim­mäi­sen opin­to­jak­son tär­keim­mät oival­luk­se­ni liit­tyi­vät havain­to­jen ja tul­kin­to­jen erot­ta­mi­seen toi­nen toi­sis­taan – ja sii­hen, kuin­ka vai­ke­aa, mut­ta tar­peel­lis­ta, työs­ken­te­ly havain­to­jen ja tul­kin­to­jen erot­ta­mi­sek­si voi­kaan olla. Täs­sä yksi kuvit­teel­li­nen esimerkkikeskustelu:

Mat­ti näyt­tää surul­li­sel­ta. Havain­to vai tulkinta?

• Havain­to. Itke­vä ihmi­nen näyt­tää surulliselta.
• Hmmm, voi­si­ko kysees­sä sit­ten­kin olla tul­kin­ta? Mil­lais­ten asioi­den havait­se­mi­nen saa sinut tul­kit­se­maan, että ihmi­nen on surullinen?
• Matil­la on kyy­nel silmäkulmassaan.
• Hyvä, se on kon­kreet­ti­nen havain­to. Mis­tä tie­dät, että kysees­sä ei ole esi­mer­kik­si onnen­kyy­nel tai aller­gi­nen reaktio?
• Hän ker­toi ennen kyy­ne­leen kihoa­mis­ta surul­li­sis­ta asioista.
• Tar­koi­tat­ko työ­pai­kan menet­tä­mi­ses­tä puhu­mis­ta? Mis­tä tie­dät, että työ­pai­kan mene­tys on surul­li­nen asia Matille?
• En mis­tään, mut­ta minä aina­kin oli­sin surul­li­nen, jos menet­täi­sin työni.
• Uskot­ko sii­hen, että kaik­ki koke­vat samal­la tavoin asiat kuin sinä?

Tätä kes­kus­te­lua voi­si jat­kaa vaik­ka kuin­ka pit­kään. Joku voi­si sanoa, että kyse on sai­var­te­lus­ta tai jan­kut­ta­mi­ses­ta sen sijaan, että puhut­tai­siin havain­to­jen ja tul­kin­to­jen erot­ta­mi­ses­ta. Sil­lä on kui­ten­kin väliä, että erot­taa nämä kak­si toisistaan.

Itse havah­duin kou­lu­tus­päi­väs­säm­me sii­hen, että teen hel­pos­ti tul­kin­to­ja ja ajat­te­lu­ni perus­tuu usein olet­ta­muk­siin. Koke­muk­se­ni mukaan tul­kin­nat ja olet­ta­muk­set aiheut­ta­vat myös mui­den kuin minun vuo­ro­vai­ku­tus­ti­lan­teis­sa­ni pal­jon vää­rin­kä­si­tyk­siä ja ris­ti­rii­to­ja. Esi­mer­kik­si työyh­tei­söis­sä eri­tyi­sen pal­jon vahin­koa syn­tyy sil­loin, jos asiois­ta ei puhu­ta, vaan jokai­nen pyö­rit­te­lee omia tul­kin­ta­ket­ju­jaan pääs­sään ja kerää yhä enem­män havain­toai­neis­toa tul­kin­to­jan­sa tuke­maan. Mitä pidem­mäl­le tul­kin­to­jen ja olet­ta­mus­ten vyyh­ti pää­see kehit­ty­mään, sitä han­ka­lam­pi työyh­tei­sös­sä on pääs­tä takai­sin myön­tei­sel­le ural­le vuorovaikutuksessa.

Koh­taan usein työs­sä­ni ihmis­ten puheis­sa niin kut­su­tun han­ka­lan tyy­pin. Tämä tyyp­pi on se, joka valit­see itsel­leen vain kivoim­mat työ­teh­tä­vät, jät­tää aina tis­kin­sä tis­kaa­mat­ta ja jol­le ei kos­kaan sovi se, mitä muut ehdot­ta­vat. Pureu­du­taan­pa esi­mer­kin kaut­ta tuo­hon vii­mei­seen koh­taan eli tyyp­piin, jol­le ei kos­kaan sovi se, mitä muut ehdot­ta­vat. Kes­kus­te­lu voi­si men­nä näin:

• Sanoit, että Matil­le ei kos­kaan sovi se, mitä muut ehdot­ta­vat. Ker­ro jokin kon­kreet­ti­nen tilan­ne, jol­loin vii­mek­si mui­den ehdo­tuk­set eivät sopi­neet Matille.
• No aina­kin vii­me tou­ko­kuus­sa, kun sovim­me lomis­ta, Mat­ti ei suos­tu­nut ehdo­tuk­see­ni sii­tä, että arvo­taan loma­vii­kot jokaiselle.
• Sanoit, että Matil­le ei sovi kos­kaan, mitä muut ehdot­ta­vat. Oli­si­ko jokin tuo­reem­pi esi­merk­ki, kun tuos­ta on jo kulu­nut mel­kein vuo­si aikaa.
• Meil­lä on tapa­na syö­dä usein per­jan­tai­sin pizzaa töis­sä. Kaik­ki muut tila­si­vat vii­me per­jan­tai­na kink­ku-aura­juus­to-pizzan, mut­ta Matil­le se ei sopi­nut. Hän halusi salaa­tin. Tuli sel­lai­nen olo, että hän halusi näyt­tää, että me muut syö­dään epäterveellisesti.
• Kysyit­te­kö Matil­ta, mik­si hän halusi syö­dä salaattia?
• Ei kysyt­ty. Fii­lis oli jo men­nyt kaikilta.
• Voin­ko pel­kis­tää tämän kuvaa­ma­si tilanteen?
• Sopii­han se.
• Kym­me­nen ihmis­tä tilaa pizzan ja yksi ihmi­nen tilaa salaa­tin. Yksi pizzan tilan­neis­ta tote­aa, että salaa­tin tilan­nut on pilan­nut fii­lik­sen kai­kil­ta tilaa­mal­la salaa­tin. Mil­tä tämä kuu­los­taa sinusta?
• No tosi tyh­mäl­tä­hän tuo kuu­los­taa. Huo­maan, että itseä­ni har­mit­taa, kun en ole saa­nut aikai­sek­si ter­veel­li­sem­män ruo­ka­va­lion aloit­ta­mis­ta. Itse asias­sa olen vähän kateel­li­nen Matil­le, kun hän on tilan­nut salaa­tin pizza­päi­vä­nä jo mon­ta kertaa.
• Hyvä kun tun­nis­tit nuo tun­teet itses­sä­ni. Kun ne on tun­nis­ta­nut, niil­le voi teh­dä jota­kin. Miten tuon kateu­den voi­si kään­tää voimavaraksi?
• No, voi­sin kehua Mat­tia, ja kysyä, miten hän on onnis­tu­nut pysy­mään päätöksessään.
• Miten uskot sel­lai­sen toi­min­ta­ta­van vai­kut­ta­van Matin ja sinun väleihisi?
• Eipä kai sii­tä aina­kaan mitään hait­taa oli­si. Useim­mat­han meis­tä tyk­kää­vät sii­tä, että saa­vat ihai­lua ja posi­tii­vis­ta palautetta.

Kir­joit­ta­ma­ni esi­mer­kit voi­vat vai­kut­taa naii­veil­ta, suo­ras­taan lap­sel­li­sil­ta. Väi­tän, että tari­nat ovat lap­sel­li­sia, kos­ka me kaik­ki sisim­mäs­säm­me olem­me aikui­sel­li­suu­den lisäk­si myös lap­sel­li­sia. Vaik­ka olem­me töis­sä suu­rim­man osan ajas­ta jär­ke­viä aikui­sia, olem­me välil­lä myös lap­sia, jot­ka tun­te­vat esi­mer­kik­si hätää, pel­koa tai rai­voa, mut­ta myös rie­mua ja onnis­tu­mi­sen iloa. Jos­kus pie­ni­kin asia voi aiheut­taa pääs­säm­me ja jopa koko kehos­sam­me tun­ne­kaa­ok­sen. Tun­ne­kaa­ok­seen voi saa­da hel­po­tus­ta, jos pel­kis­tää omat tun­teen­sa ja aja­tuk­sen­sa edel­lä kuva­tun­lai­sek­si ket­juk­si. Kuvauk­sek­si, mil­tä tilan­ne näyt­täi­si täy­sin ulko­puo­li­sen tark­kai­li­jan sil­min. Kun tämän onnis­tuu teke­mään, omat reak­tiot voi­vat par­haim­mil­laan saa­da hymyn huu­lil­le. Vika omaan huo­noon fii­lik­seen ei ehkä sit­ten­kään ollut hänes­sä, joka puris­ti sinap­pi­tuu­bia vää­räs­tä kohtaa.