Sairastuin vuodenvaihteessa ensin influenssaan ja päälle sain vielä elimistööni mykoplasman, joka aiheuttaa erilaisia pitkittyneen flunssan oireita. Yhteensä olen ollut sairaana yli kuusi viikkoa. Nyt koen vähitellen päässeeni pahimmasta sairastelusta yli. Tästä kaikesta voi kuitenkin todeta ”ei mitään niin pahaa, ettei jotain hyvääkin”. Omalla kohdallani se hyvä on ollut muun muassa näkökulman laajentuminen ja pohdintani ihmisen energisyydestä tai sen puutteesta.
Ensimmäiset kaksi viikkoa vain makasin neljän seinän sisällä vailla minkäänlaista älyllistä, saati fyysistä ponnistelua, mutta erityisesti sairastelun viimeiset neljä viikkoa ovat olleet kummallisuudessaan opettavaisia. Tunnistatte varmasti tuttavapiiristänne sellaisen ihmistyypin, joka valittaa koko ajan, koska elämä on niin raskasta: Sää on huono, muut ihmiset ovat niin tyhmiä ja omassa kropassa kolottaa sieltä sun täältä. Tämä ihmistyyppi myös puhuu paljon asioista, joita pitäisi tehdä ja samaan hengen vetoon mainitsee erilaisia syitä, miksei ole saanut aikaiseksi taaskaan juuri mitään – tai miksi muut ihmiset tai olosuhteet ovat suorastaan estäneet häntä toimimasta tavoitteellisesti. Tai jos jotakin hän on tehnyt, niin pieleen on mennyt tavalla tai toisella. Tämä sama ihmistyyppi on myös yleensä välinpitämätön. Jos häneltä tippuu roska maahan, on niin vaivalloista kumartua, että siihen se roska sitten jää. Tuleehan kadunlakaisija paikalle ennemmin tai myöhemmin. Sama pätee kaupan kassan tervehtimiseen, tyhjän vessapaperirullan vaihtamiseen sekä laskujen maksamiseen ajallaan. Tai jos jotakin näistä vaivautuu tekemään, on ihan aiheellista tehdä siitä todella suuri numero yrityksenä nostaa itseään kultaiselle jalustalle suurena työn sankarina.
Minä olin neljä viikkoa juuri edellä kuvatun kaltainen. Aluksi en välittänyt mistään, sitten olin vaan koko ajan pahantuulinen ja lopulta huomasin, että minullahan alkaa olla myötätuntoisia ajatuksia kaikkia vätyksiä kohtaan. Vätystely ei ole valinta, vaan se on kohtalo. Vätystelyn monttuun joutuneet tarvitsevat apua, ajattelun työvälineitä ja välittäviä ihmisiä kivutakseen montusta takaisin ylös. Minulle alkoi piirtyä ajatus tukiverkosta, joka kannattelee ja estää montun pohjalle vajoamisen. Aloin ensin mielessäni, ja lopulta paperille, kutoa itselleni turvaverkkoa.
Kuinka voit kutoa oman turvaverkkosi?
Verkon kutomisen aloitus kannattaa ajoittaa hetkeen, jolloin olo on tasapainoinen ja energinen. Luultavasti jokainen on tiedostamattaan, osin ehkä tiedostaen jo tätä työtä tehnytkin. Listaa ensin asioita, jotka ovat sinulle tärkeitä ja sijoita ne siten, että keskelle jää tyhjäj tila. Apua oikeiden asioiden löytämiseksi voi saada esimerkiksi seuraavan itsearviointitestin tekemällä: http://www.viacharacter.org/www/.
Kun olet saanut sinulle tärkeät asiat listattua ympyrän reunoille, piirrä niiden keskelle sinulle tärkeitä asioita yhdistävä verkko. Itse huomasin, että tarkasteluun tulee lisää kiinnostavuutta, kun yhdistää kaksi tärkeää asiaa toisiinsa. Näin tulee muodostaneeksi käsitepareja, joita ei muuten ehkä ole huomannutkaan. Vastaavia kahden asian yhdistelmiä syntyy esimerkiksi kuuden tärkeän asian verkossa jopa 15. Esimerkiksi omassa verkossani yhdistin mielenkiintoisen työn ja liikkeen. Liike tarkoittaa minulle sekä liikuntaa että liikkumista paikasta toiseen. Kun liikkeen yhdistää työhön, olen huomannut saavani enemmän aikaiseksi kuin paikallani ollen. Niinpä mielelläni matkustan työmatkat junalla tai pyörällä, jolloin maisemien vilistessä ajatuksenjuoksunikin on aktiivinen ja luova.
Löydä itsestäsi uudenlaista energiaa!
Nyt kun energiaa on taas enemmän, on helppoa yhdistellä asioita, kehitellä ajatuksia ja jopa unelmoida, mikä on tärkeä edellytys sille, että asiat alkavat toteutua toivotulla tavalla. Mutta jos mennään muutama viikko ajassa taaksepäin, ei päässä liikkunut yhden ainoata positiivista, saati luovaa ajatusta. Päätin olla rehellinen uutta päiväkirjaani kirjoittaessa ja jälkeen päin totesin, että yksikään tammikuun merkinnöistä ei yltänyt neutraalia positiivisemmalle tasolle. Mikä siinä tilanteessa sitten auttaisi?
Stephen Gilligan on tutkinut ihmisten kykyä selviytyä muutoksesta ja löytänyt kolmea erilaista muutosenergiaa: 1) Voimaa ja rohkeutta, 2) Myötätuntoa ja välittämistä sekä 3) Leikillisyyttä, huumoria ja luovuutta. Saatat jo tämän kuvauksen perusteella tunnistaa, millaista energiaa itse tyypillisesti käytät eniten. Sairaana tai muuten matalan energian tilassa voidaan ajatella, että energia-astian pohjalla on vain tilkka energiaa. Silloin voi toimia paremmin, että kanavoi sen pienen tilkan jollekin sellaiselle alueelle, jota ei yleensä käytä paljon. Itse esimerkiksi huomasin, että ohjaamalla vähäisen energiani voiman ja rohkeuden (normaali vahvuusalueeni) sijasta myötätunnon ja välittämisen puolelle, oloni alkoi vahvistua. Itseeni kohdistuvan lempeyden ja armeliaisuuden kautta vähitellen voimani ja luovuutenikin lähti taas nousuun.
Energinen olo on kovin henkilökohtainen asia. Muut eivät välttämättä edes huomaa vaihteluita tilassasi, mutta sinulle itsellesi energian tai sen puutteen kokeminen on aivan keskeinen hyvinvointisi ja toimintakykysi rakennusaine. Energisyyteen kannattaa panostaa – sinun omalla tavallasi! Kokeile, testaa ja mutustele tässä blogissa tai jossakin muussa yhteydessä hyväksi havaitsemiasi keinoja. Vähitellen löydät oman tukiverkkosi parhaat rakennusainekset. Energistä kevättä toivottaen
Mari